maanantaina, huhtikuuta 14, 2008

pieniä iloja

Elämässä on hyvä osata nauttia pienistä iloista.

Tänään nautiskelin niistä parista, toinen oli wayne´s coffeessa nautittu lämmin kaakao, kermavaahdolla. Se on muuten hyvää, olen erittäin tietoinen tuon punaisesta maidosta ja kermavaahdosta tehdyn kaakaon rasvapitoisuudesta, mutta pitäähän sitä aina silloin tällöin. Ja kattokaas, näissä reisissä ei enää mikään pieni kaakao tunnu.

Toinen oli kävely. Otin jopa ihania kuvia, mutta toki otin ne puhelimeni kameralla ja nyt en löydä sitä pientä piuhaa, joka yhdistää puhelimen ja tietokoneen. Lähdin tuota töölönlahtea kiertämään.
Ihana aurinkoinen päivä, ei paljoa ihmisiä ja siinäpä oli ihan veden äärellä, ihana tyhjä penkki.
Oli pakko istahtaa ja vain kuunnella veden liplatusta kiviä ja rantapenkkaa vasten. Se on yksi maailman ihanimmista äänistä, veden liplatus, aaltojen suhina. Eikä ole olemassa mitään kauniimpaa, kuin auringonsäteiden tanssiminen veden pinnalla. Siinä sitten istuin ja nautin, yksi harvinainen hetki, kun ahdistus ja murheet väistyivät ja sai vain olla. Ankatkin toki minua tulivat katsomaan. Lahdella oli myös pari joutsenta. Koiria ulkoiluttavia ihmisiä, äitejä vaunujen kanssa ja vanhuksia, jotka nauttivat auringosta.
Haluaisin sellaisen levyn, jossa oikeasti olisi vain aaltojen ääniä ja lokkien kirkunaa. Niillä levyillä on yleensä, jotain pianon pimputusta lisäksi.

Pesin myös jääkaapin ja kävin kaupassa. Heitin kaapista pois kaiken sellaisen, joka liikkui itsestään, uskokaa, sellaisia asioita oli ja ne olivat erittäin epäilyttäviä.

No jos mennään valitusvirsien puolelle, sain postissa kasan kela-lomakkeita, noita ystäviäni. Ei muuta kuin marssiminen kelaan, iskin paperit pöytään ja tyhmä kysymys: mitä nää on ja mitä näillä teen?
Sain erittäin ystävällisen ja kattavan vastauksen ( kyse oli kuntoutushakemuksesta ja sen liitteestä, terapiat ja neuropsykologinen kuntoutus). Mutta ajatelkaa kuinka hyvää palvelua kelalta, postitti minulle hakemukset kotiin asti, kun toimittamassani b-lääkärinlausunnossa, oli mainittu sana kelantuki.
No mutta, positiivista on se, että tapasin erään terapeutin, joka vaikutti mukavalta ja kiinnostuneelta. Katotaan, nyt, suostuuko tapaamaan minua enää, vai juokseeko kirkuen taka vasemmalle.
Se oli muuten täysin tikanheittoa se terapeutin etsiminen, summanmutikassa yhdelle soitin...

Pakko muuten ottaa kantaa noihin Kanerva/Vanhanen tekstiviesteihin. Kävin lukemassa uteliaisuuttani Vanhasen viestit, nehän oli ihan söpöä tekstiä suurimmaksi osaksi ja ne seksiin viittaavat, ei ne todellakaan ollut mitään pahoja.
Ja hei, Vanhanen lähetti ne naisystävälleen, Ike oli suhteessa toisen kanssa ja liehitteli lastensa ikäistä tanssijaa. Ja koska se menee jakeluun, ei se Kanerva niiden viestien takia potkuja saanut, vaan siksi, että petti lupauksensa ja valehteli. Sitä paitsi, ihan oma vika. Varmaan joku julkisuuden kipeä tanssija, pitää asian omana tietonaan.... Kannattiko?
Miehet, älkää luottako naisiin...

No niin siinä tuli täyteen Homssun vuoden politiikka kiintiö!

1 kommentti:

isoäiti kirjoitti...

hei olet oivaltanut yhden elämän viisauksista.Pienet ilot ovat elämän suola,ei siihen paljoa tarvita auringon säde tai pieni krookus joka nousee maasta.vointeja ja hali