sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2008

...vähän flegmaattinen...

Eilen vietettiin siskonpoikani viisivuotis synttäreitä.
Poika toivoi uutta bionicleä. Toki ostin hänelle sellaisen. Kun saavuin synttärijuhlin, hiukan etuajassa, oli pojan ensimäinen kysymys," Homssu, toitko sä mulle bioniclen"
Toinhan minä, kaivoin sen laukustani ja poika oli niin onnellinen. Bionicle siis on sellainen koottava, lego robotti/hirviö, en ole itsekään ihan varma. Se mikä on kuitenkin varmaa on, että viisivuotias ei kykene itse kokoamaan bionicleä. Joten Homssu-täti ystävällisesti tarjoutui kokoamaan. Tuloksena oli istumisen pidempäänkin sohvalla, sillä poika sai lahjaksi kolme erilaista bionicleä, joista yksi oli super bionicle. Toki hän kiikutti kaikki minulle koottavaksi, sitten hän kavereidensa kanssa kävi kysymässä aina minuutin välein: " Homssu, onx se jo valmis"
No valmistuihan ne kaikki, ja lopulta kieltäydyin kunniasta kun poika kiikutti minulle lahjaksi saamansa star wars legoaluksen. Rajansa kaikella ja notkuva ruoka/herkkupöytä houkutteli minua liikaa..

Kello oli siinä viiden aikaan kun selviydyin kotiin. Ja kas sehän oli oikein sopiva aika pienille päikkäreille. Vahingosta visastuneena laitoin kellon ( siis kännykän hälyttämään) soimaan tunnin kuluttua, siis kello 18. Nukahdin alta aikayksikön, kuten myös kissani.
Kelloni soi ja mitä minä unenpöppörössä tein? Minä vastasin siihen, huutelin jonkun aikaa haloota, ketään ei ollut toisessa päässä. Havahduin kuitenkin sen verran, että tajusin laittaa torkkuhälyttimen päälle. Se soikin kaksi kertaa ja sitten laitoin sen kiinni. Heräsin kello 20, lauantai iltana. Eikun raahautuminen television ääreen ja tuijottelua puoleenyöhön ja maistuihan se uni taas. Varmistin kuitenkin varmuuden vuoksi puhelutiedot, ette kukaan ollut oikesti soittanut...

Minun unimaailmani on aika vilkas ja uni yhdistettynä puhelimeen on vaarallinen yhdistelmä.
Nimittäin kaksi kertaa ( kummatkin päikkäreillä) olen herännyt siihen, että olen puhunut puhelimessa, kyllä jonkun kanssa.
On muuten suhteellisen ikävää herätä siihen, että on luuri korvalla. No mitä tulee siinä vaiheessa mieleen? sanoa varovasti luuriin haloo.
Onneksi molemmilla kerroilla soittaja sattui olemaan hyvä ystäväni. Sitten tunnustus ja seuraavat kysymykset, ollaanko me kauankin jo puhuttu ja mitä minä olen sanonut?

Onneksi molemmilla kerroilla oltiin vain hetki keritty puhua, mutta kaverini sanoi, että olin vastannut ihan normaalisti, mutta sanoi, että: " kyllä sä kuulostit vähän flegmaattiselta"
Niin puhelin ja nukkuminen on vaarallinen yhdistelmä, kun ei sitä puhelinta aina muista pistää äänettömälle, varsinkaan päikkäreillä. Eikä minua häiritse jos puhelimeni soi kesken unien, mukavahan se vain on ihmisten kanssa puhua.
Mutta varokaa, nykyään kun nukkuma-aikani ovat vähän mitä ovat, jos siis kuulostan flegmaattiselta puhelimessa, saatan yhä nukkua.

2 kommenttia:

Punavius kirjoitti...

Onpas mukavaa löytää kohtalotoveri tuossa asiassa - muutkin siis juttelevat unissaan puhelimessa! Itsekin olen aika monta kertaa herännyt päiväunilta luuri korvassa, ja se oli oikeasti tosi pelottavaa! Äiti siellä toisessa päässä sitten sanoi, että olin kyllä kuulostanut ihan normaalilta, mutta itselläni ei kyllä ollut hajuakaan, mitä olin hänen kanssaan puhunut.

Mukavia juttutuokioita! :)

homssu kirjoitti...

minusta olisi eritäin mielenkintoista kuulla ja nähdä se puhelu, missä kumpikin osapuoli vielä nukkuu...!