torstaina, huhtikuuta 24, 2008

Haavoja solmussa

Tuntuu, että olen yksi solmuinenhaava. Onko se edes sana, se tarkoittaa solmussa olevaa haavaa. Ei riitä, että on haava, joka tarvitsee parannusta, vaan se on vielä lisäksi solmussa. Solmu pitää avata ja sitten vielä saada se haava paranemaan.
Illat ovat pahimpia, en osaa sanoa miksi, niin on aina ollut. Iltaisin alkaa miettimään asioita, ehkä se johtuu siitä, että väsymys alkaa painamaa ja se vähäkin keskittymiskyky herpaantuu.

Iltaisin alkaa kelaamaan asioita. Kelaamaanpa hyvinkin. Sitä Kela-päätöstä, sitä ei ole tullut vielä. No eipä siitä ole kuin puolitoista viikkoa kun sen jätin.
Illalla alkaa epäilys kalvaa:
Jos sieltä tulee kielteinen päätös.
Kaikki sanoo, että terapeutin löytäminen on vaikeaa, minä löysin ekalla kerralla. Olenko siis vain laiska ja otin ensimmäisen vastaantulevan ja nyt olenkin lätännyt käteni paskaan. Tämä on kuitenkin ihminen jota tulen toivottavasti tapaamaan kahdesti viikossa seuraavan kahden vuoden ajan.
Tuleeko täästä koskaan mitään, odotanko liikoja, onko tämä sittenkin sitä elämää mitä minun tulee elää. Pitääkö kipu vain siirtää syrjään ja unohtaa?

Mietin aina välillä entisiä koulukavereitani, joiden kanssa minulla ei ole enää tänä päivänä mitään yhteyksiä. Suurimmalla osalla on perheet, hyvä työ, elämää.
Minulla ei ole. Miksi? Koska olen käyttänyt elämäni selviämiseen, siihen, että jaksan nousta sängystä joka helvetin aamu. Olenko minä tuhlannut elämäni. Olisi pitänyt tajuta mennä jo 10 vuotta sitten lääkäriin ja hoitoon.
Mutta kun minä ajattelin, että se paranee. Kunhan se oikea prinssi rohkea ratsastaa valkoisella hevosella ja pelastaa. Kyllä niitä prinssejä tuli ja meni, mutta ei se siitä parantunut. Ei se voinut parantua, koska minun haavat ovat niin syviä, että ei kukaan toinen voi niitä parantaa, se pitää tehdä ihan itse.
Olen melkein 3kymmentä, olen työkyvytön, popsin lääkkeitä, päiväni kuluvat ankkakävelyillä. En voisi kuvitellakaan pystyväni tällä hetkellä mihinkään sen kummoisempaan parisuhteeseen, ei minulla ole voimia.
Olenko minä tuhlannut elämäni? Mitä minulla olisi laittaa facebookiin, jos joku kysyisi elämästäni, b-lausuntoniko?

Jossain kuitenkin elää toivo, se pieni toivon säde on se joka auttaa jaksamaan päivästä toiseen, se vain tulee jostain. Sitä ihmeellisesti jaksaa koko ajan toivoa, että ehkä huomenna on vähän helpompaa. Jos ei toivoa olisi, niin ei olisi minuakaan.
Välillä se vaan osaa piiloutua enemmän kuin hyvin.

Tämän kaiken keskellä on vain niin helvetin yksin. Vaikka ympärillä olisi kuinka paljon tukevia ja ymmärtäviä ihmisiä, kukaan heistä ei pääse pääsi sisälle ja pysty muuttamaan kaikkea paremmaksi. Tämä pitää tehdä itse.
Tämä pitää elää itse.
Ja toivoa, että jonain päivän on paremmin.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Varmasti on hetkiä jolloin homma tuntuu ylivoimaiselta, ja tuo hoidon saamisen vaikeus yhdistettynä masennukseen voi varmasti olla murhaava. Mutta minulla on edelleenkin sellainen tunne että sinä tulet pärjäämään hyvin. Takaiskuja tulee varmasti, mutta ne kuuluvat varmasti olennaisena osana paranemisprosessiin.

Sekin on varmasti totta että ihminen joka ei sairasta masennusta ei voi ymmärtää. Myönnän ihan suoraan etten osaa asettua masennusta sairastavan henkilön asemaan. Kun se ei vaan ole sitä "ylös, ulos ja lenkille"-homma vaan paljon vakavamamsta asiasta.

Olivatko ankat vihaisia minulle kun ei olla nähty pitkään aikaan? Asuin Kruunuhaassa 87-97 ja silloin kävin usein juoksemassa Töölönlahden ympäristössä... :-)

Anonyymi kirjoitti...

Apua, miten tämä toimii.....
Toivottavasti tästä tulee jotain tolkkua....

Ihmisen sairastuminen (oli diagnoosi mikä tahansa) on aina hankala asia ja asian käsittely niin itselle kuin läheisillekkin on välillä todella raskasta. Tästäkin on valitettavasti omia kokemuksia ihan riittävästi.

Paras neuvoni on: Elä päivä kerrallaan ja kulje häntä pystyssä (kissaihmisenä varmasti tiedät mitä tarkoitan). Asioita on turha murehtia ennakkoon ja menneisyyttä taas ei kannata kaivella. Liikkuminen ulkona on hyvä asia ja mahdollisesti (en tunne Sinua niin hyvin ja en tiedä elämästäsi kuin sen mitä profiili sanoo) "live"sosiaalisia kanssakäymisiä kannattaa ylläpitää (muitakin kuin metron "hörhöt" :-D)

Tänäänkin on upea päivä lähteä kävelylle.......(älynväläys!!!) Hemmetti minäkin istun sisällä tietokoneen ääressä. Taidampa lähteä katselemaan lähialueen oravia kun ei täällä ankkoja ole näkynyt...

PS. Häirimöidään Väsyneen lanssarin blogia jatkossakin.... ;-)

Anni kirjoitti...

hei meikä on saanut lisää ihmisiä, jotka jaksavat kommentoida välillä (!) hiukan outoja tekstejäni. Mikäs sen kivempaa!
Kiitos puheenvuoroista!

Stende: Ankat saattavat olla pitkävihaista sakkia, mutta lupaan puhua puolestasi.(siis, muutit krunikasta,nummelaan...jokainen tyylillään...) Eilen näin muuten jättiankoja, kunnes joku kertoi ystävällisesti, että ne olivat valkoposkihanhia.Ankka mikä ankka!

Wäiski: Niin, eipä auta muuta kuin päivä kerrallaan ja häntä pystys...Ainoa vaan tuo menneiden kaivaminen, minun tilanteessa se on vähän kaiken A ja O. Ikävä kyllä, kuten hoitava lääkärini sanoi: kukas sitä vapaaehtoisesti rupeaisi vanhoja paskoja tonkimaan.
Mietin vain lukeudunko itsekin noihin metronhörhöihin ja siis keskustelen kaltaisteni kanssa...
Oravat ovat muuten kanssa mukavaa väkeä. Jouduin kerran hautaamaan yhden, joka oli hukkunut. Kaivoin haudan, lauloin virren ja luin isä meidän...

Anonyymi kirjoitti...

Muutin itse asiassa Herttoniemestä (jossa asuin about neljä vuotta omassa kämpässä) Nummelaan. Ja ainoa asia joka täältä puuttuu on Töölönlahden kaltainen ympäristö. Tosin ilman niitä lutupehmoja (siis juoppoja). Ja kiitos kun puhut puolestani! :-)

Anni kirjoitti...

No jos joku haluaa muuttaa, niin omapa on asiansa...;)
Paraskin minä sanomaan, joka asuin melkein 30 vuotta siinä yhdessä aika lähikunnassa ja nyt asun keskellä kaupunkia. Ei ole kyllä muuta ikävä kuin omaa pihaa. Ihana kulkea ulkona, kun jokainen vastaantulija ei tunne. No unelmani on silti vieläkin se lammasfarmi saaressa keskellä pauhaavaa merta...

Anonyymi kirjoitti...

Lainaus: Niin, eipä auta muuta kuin päivä kerrallaan ja häntä pystys...Ainoa vaan tuo menneiden kaivaminen, minun tilanteessa se on vähän kaiken A ja O.

En rupea väittelemään lääkärisi kanssa. Omassa elämässä on vain tuulettimeen tullut viimevuosina pas*** olan takaa, joten ymmärrän hyvin, että aina ei jaksa.
En netissä yleensä kerro itsestäni paljoa mitään (mahdollisesti johtuu salaliittoteorioista....(vainoharhainen???) mutta nyt avaudun, joten älkää kertoko kenellekkään. Ensin äitini kuoli ja sitten vaimoni sai tietää sairastavansa syöpää. Viimeisin oli vaimon henkinen romahtaminen. Ironisinta tässä on se, että kaikki tapahtui aina ennen joulua. Ei siis enää tee mieli viettää joulua (ainakin tunnelma on totaalisesti poissa) Nyt mennään päivä kerrallaan ja pyritään pitämään se häntä pystyssä.....

Lainaus:Mietin vain lukeudunko itsekin noihin metronhörhöihin ja siis keskustelen kaltaisteni kanssa...

Ei pelkoa, minä en käytä metroa ;-)
Vaimoni on todellinen magneetti näiden kanssa. Hänen töissä, työmatkalla jne. tuntemattomat ihmiset avautuvat usein selittämään omaa elämää ja sen vaikeudesta. En tiedä mistä tämä johtuu, joten kait hän on ns. helposti lähestyttävä kun on pienikokoinen ja muutenkin vaarattoman näköinen.
Ehkä hänen pitäisi opiskella kallonkutistajaksi, jotta voisi laskuttaa näistä vuodatuksista ;-)

Lainaus:Oravat ovat muuten kanssa mukavaa väkeä. Jouduin kerran hautaamaan yhden, joka oli hukkunut. Kaivoin haudan, lauloin virren ja luin isä meidän...

Kyllä ja aluksi iso kiitos edesmenneen luontokappaleen lepoon saattamisesta. Käytiin äsken vaimon kanssa kävelyllä lähimetsässä ja minä tyhmänä unohdin ottaa pähkinää mukaan. Ei ole kivaa raavaana miehenä saada turpaan laumalta oravia kun ei ollut pähkinää tarjota :-D Yllättävän nopeasti nuo pörröhännät oppivat, että tuo antaa AINA pähkinöitä.......

Ensikerralla lupaan viedä niitä hemmetin pähkinöitä, ettei tarvitse mennä maanantaina töihin silmä mustana. (Töissä eivät kuitenkaan uskoisi, että orava veti pataan......)

Nyt aijon kaapata jonkun kissoista (jonka saan kiinni) kainalooni ja menen röhnöttämään sohvalle telkkarin ääreen.

Kaikesta huolkimatta: iloista illanjatkoa.....

Anonyymi kirjoitti...

Wäiski:Kaikkihan tämä on salaliittoa, oletkos muuten nähnyt Sandra Bullockin tähdittämän leffan, the net...?

Eipä voi muuta sanoa, kuin, että on kunnioitettavaa, että olet jaksanut. Käydä läpi omia menetyksiä ja seistä vaimosi rinnalla, tiedän se ei ole helppoa.
Joulut eivät ole kivoja, ei täälläkään.

Noista metroista ja höpöistä, minä vain en ole " vaarattoman näköinen" pinkki tukka, naamassa kasa koruja ja tatuoinneilla varustettu...

Tietäisin muuten härskin vitsin liittyen oraviin ja pähkinöihin, mutta en viitti kertoo, ettei sitten tarvitse punastella...

Minulla ei ole sohvaa, minulla on kaksi keinutuolia, molemmissa nukkuu yksi kissa. Minä istun lattialla.
Illan ja päivän jatkoja kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

ARGGGGGHHHHH ei tästä tule mitään. Kissat oli "piilossa" ja telkkarista ei mitään katsottavaa. (Paitsi kohta Näkijä)

Lainaus:Kaikkihan tämä on salaliittoa, oletkos muuten nähnyt Sandra Bullockin tähdittämän leffan, the net...?

Kyllä on nähty ja löytyy omasta leffakokoelmasta. Olemme tavallaan leffafriikkejä vaikka leffamaku voi olla hieman outo ;-) (Ainakin kuva ja äänimaailman tekemiseen olohuoneeseen on mennyt aivan liikaa rahaa)

Lainaus:Eipä voi muuta sanoa, kuin, että on kunnioitettavaa, että olet jaksanut.

Kiitos. Kyllä se henkisiä voimia on kuluttanut todella paljon. Vanha sanontahan on, että ikävät uutiset tulee kolmen ryhmässä. Toivottavasti, sillä odotan seuraavaa joulua kauhulla mitä sitten tapahtuu....

Lainaus:Noista metroista ja höpöistä, minä vain en ole " vaarattoman näköinen" pinkki tukka, naamassa kasa koruja ja tatuoinneilla varustettu...

Rohkenen olla eri mieltä. Tosin blogisi valokuvista ei Sinusta vielä saa mitenkään pelottavaa ;-)

Lainaus:Tietäisin muuten härskin vitsin liittyen oraviin ja pähkinöihin, mutta en viitti kertoo, ettei sitten tarvitse punastella...

Heh, vanha vitsi :-D

Lainaus:Minulla ei ole sohvaa, minulla on kaksi keinutuolia, molemmissa nukkuu yksi kissa. Minä istun lattialla.

Olet todellinen kissaihminen (nostaa olematonta hattua). Meilläkin sohvan ollessa varattuna, on vain etsittävä toinen paikka itselle. Ei nukkuvaa karvapalloa raaski häiritä. Työhuoneeni tuolista saa usein "tapella" kun siinä on joku kolmesta nukkumassa. Kiltisti haen keittiöstä tuolin, jotta pääsee koneelle (kuten juuri nyt ;-) )

Nyt aikusten oikeesti laitan koneen kiinni ja menen katsomaan onko sohva vapaana......

Anni kirjoitti...

Niin, eihän niissä blogin kuvissa näy paljon muuta kuin hiuksia ja nenä... Vai onko sinne eksynyt vahingossa jotain pelottavaa materiaalia...

Ja kyllä olen kissa ihminen heneen ja vereen. Onhan oiratkin sinäänsä ihan söpöjä otuksia, mutta jotenkin selkärangattomia ja tahdottomia...

Kukaan joka omistaa issan ei voi olla läpeensä paha ihminen.

Anonyymi kirjoitti...

Lainaus:
Niin, eihän niissä blogin kuvissa näy paljon muuta kuin hiuksia ja nenä... Vai onko sinne eksynyt vahingossa jotain pelottavaa materiaalia...

En ainakaan minä ole löytänyt (en tosin osaisi etsiäkkään) Kuten kirjoitin, noista kuvista ei saa Sinusta pelottavaa tekemälläkään. Näkisitpä passikuvani, josta paatunut tullimieskin saa kauhunväristyksiä..... ;-)

Lainaus:
Ja kyllä olen kissa ihminen heneen ja vereen. Onhan oiratkin sinäänsä ihan söpöjä otuksia, mutta jotenkin selkärangattomia ja tahdottomia...

Se näkyy selvästi kirjoituksissasi. Kaikki eläimet on kivoja (paitsi kärmekset) ja nuoruudessa minullakin oli koira. Kyllä silti pidän kissoista enemmän juuri heidän luonteensa takia. Koira on vain niin lössö minun makuuni. (Nyt tietysti kaikki koiraihmiset nostaa hirveän haloon)

Lainaus:
Kukaan joka omistaa issan ei voi olla läpeensä paha ihminen.

En tiedä minkänäköinen issa on, mutta uskon vakaasti Sinun tarkoittavan Kissaa ja olen tässä täysin samaa mieltä ;-)

Anni kirjoitti...

Siitä vaan Wäiski rohkeasti luet tuolta arkistosta juttuja ja elämästäni paljastuu ihmeellisyyksiä. Ja lisää epäilyttäviä kuvia. Kissapojistakin!
:):):)
Eikä saa vittuilla kirjoitusvirheilleni, niitä tulee vaikka kuinka oikoluen. Se johtuu katsos siitä, että aivoissani on korjaustoiminto. Se korjaa automaattisesti ymmärrettäväksi sen, mitä se ei muuten ymmärrä. Eli aika paljon asioita...

Anonyymi kirjoitti...

Lainaus:
Siitä vaan Wäiski rohkeasti luet tuolta arkistosta juttuja ja elämästäni paljastuu ihmeellisyyksiä. Ja lisää epäilyttäviä kuvia. Kissapojistakin!

Jokainen elämä on ihmeellisyys. Yritän jossakin vaiheessa tutustua paremmin, nyt kävin vain pikaisesti etsimässä kissojesi kuvat. Komeita poikia. Turkin väritkin on lähes samat kuin meidän karvapalloilla. Löytyy musta, punavalkoinen sekä monivärinen (mustasta valkoiseen ja kaikkea siltä väliltä). Moniväri ja punavalkoinen on sisko ja sen veli eli samasta pentueesta.

Lainaus:
Eikä saa vittuilla kirjoitusvirheilleni, niitä tulee vaikka kuinka oikoluen.

Tämä ei ole ollut todellakaan tarkoituksenani. Kirotusvirheitä tulee kaikille ja minullakin kymmensormijärjestelmä (2 tekee työn ja loput katsoo vierestä)tekee usein tepposia. Toinen ongelma on, että nämä kaksi sormea on joskus nopeampia kuin Wanhat aivoni.

Kuten toiseen osioon jo kirjoitin: pyydän nöyrimmästi anteeksi, jos olen aiheuttanut mielipahaa.

Illanjatkoja ja rapsutuksia kisuille.

Anonyymi kirjoitti...

En mie kuule niin vähästä loukkaannu....
Sitäpaitsi omaan erityisen kieroutuneen huumorintajun!

Tidätkö mikä on kotka-kirjoitustyyli?
Se on sitä kun se yksi sormi lentelee ja kiertelee pitkään näppiksen yllä ja löytää saaliinsa ja tekee hyökkäyksen kohti oikeaa kirjainta.

Illanjatkoja!!!!!!

Anonyymi kirjoitti...

Lainaus:
En mie kuule niin vähästä loukkaannu....
Sitäpaitsi omaan erityisen kieroutuneen huumorintajun!

Onneksi, koska säikähdin aiheuttaaneeni ylemmän blogimerkinnän varomattomalla kirjoituksella.

Lainaus:
Tidätkö mikä on kotka-kirjoitustyyli?
Se on sitä kun se yksi sormi lentelee ja kiertelee pitkään näppiksen yllä ja löytää saaliinsa ja tekee hyökkäyksen kohti oikeaa kirjainta.

80-luvulla tuota kutsuttiin poliisikirjoitukseksi (sorry Jussit). Silloin kuulustelupöytäkirjat kirjoitettiin juuri tällä tyylillä.

Anni kirjoitti...

:):):):):)
Olenko muuten maininnut, että isäni on eläkkeellä oleva poliisi, Rikospoliisi...
Luulen perineeni sieltä suunnalta suuren osan kierosta mielestäni:):):):)